Niittyapilan käyttö kansanlääketieteessä
Monivuotinen kasvi-apila sillä on voimakkaasti haarautuneet, nousevat varret, joita peittävät pienet soikeat lehdet. Sen kukat ovat värjätty vaaleanvioletin tai punertavan sävyllä ja kerätään pallomaisiin kukintopäihin. Apilan kukinta alkaa kevään lopulla, ja syyskuussa kukintojen tilalle muodostuu hedelmiä, joilla on munamainen muoto ja yksi siemen.
Tämän tuoksuvan pelto- ja niittykasvin parantavat ominaisuudet tunnettiin muinaisina aikoina ja kansanlääketieteessä tähän päivään asti. Kaikenlaisia apilan keitteitä, teetä ja infuusiota käytetään laajalti. Puna-apilan käyttö on suositeltavaa ennen kaikkea verenvuotoon sekä liian runsaiden kuukautisten vähentämiseen. Kasvin kukista ja lehdistä valmistettuja keitteitä suositellaan vaikeiden päänsärkyjen ja hengenahdistuksen poistamiseksi, apilan juurista saatuja infuusioita käytetään tyrään ja lisäkkeiden tulehdukseen, anemian ja kehon fyysisen uupumuksen yhteydessä. Nuorille äideille, joilla on imetysongelmia, suositellaan juomaan erityistä lääketeetä, joka koostuu apilanpäistä ja samasta määrästä kuivaa mäkikuismayrttiä.
Emme kuitenkaan saa unohtaa, että apila, kuten mikä tahansa lääkekasvi, on vain perinteisen lääketieteen väline, jonka tehokkuutta ei ole tieteellisesti todistettu. Puna-apilan käyttö sitä ei pidä pitää eräänlaisena ihmelääkkeenä, ja jos jokin sairaus ilmenee, se on ensinnäkin välttämätöntä ota yhteyttä asiantuntijaanäläkä anna periksi kiusaukselle kokeilla perinteisiä lääkkeitä itse.
